On kulunut miltei kuukauden päivät edellisestä blogipäivityksesta, joten on aika referoida tapahtunutta. Tänä aikana olen ehtinyt käymään niin Turussa kuin Tsekissäkin sekä tehdä muutaman pyöräreissun. Opiskelua on yritetty, mutta kesäisessä säässä se on luonnollisesti vaikeaa. Vaihtoni Maastrichtissa lähenee loppuaan ja reilun kahden viikon kuluttua suuntaan jo takaisin rakkaaseen Turkuun.
Yksi vaihtoajan mieleenpainuvimmista kokemuksista oli lyhyt matkamme Tsekkiin. Opiskeluaikoina matkustelu on jäänyt vähiin, sillä vähille rahoille on löytynyt korvaavia sijoituskohteita. Matkat ovat myös suuntautuneet enemmälti perinteisiin turistikohteisiin. Nyt pääsimme kuitenkin kokemaan ystäväni Annan kanssa reissun ihka oikealle Tsekin maaseudulle ja tutustumaan samalla tavalliseen elämänmenoon tsekkiläisen ystävämme Michalin opastuksella. Matkasimme Maastrichtista Eindhovenin lentoaseman kautta Prahaan ja sieltä edelleen junalla itään, Lanskrounin pikkukaupunkiin aivan Puolan rajan tuntumaan. Lanskroun on noin 10000 asukkaan kaupunki mäkisellä rajaseudulla, mutta itse kaupunki sijaitsee kuitenkin laaksossa. Kaupungilla kerrottiin olevan myös yhteyksiä ruotsalaiseen kaimaansa Landskronaan, joka sijaitseen Malmön tuntumassa.
 | |
| Paikallinen lättähattu |
The Economistin artikkelin mukaan tsekkiläiset kuluttavat toiseksi eniten alkoholia Euroopassa. Edelle kiilaavat vain moldovalaiset. Omien kokemuksien perusteella tämän voi hyvin uskoa. Pubi- ja baarikulttuuri oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Sääntelyä ei juuri tuntunut olevanja vierailimme useammassa yksityisessä bubissa. Yksikin oli perustettu lentopallokenttien huoltorakennukseen, jossa paikalliset äijät katsoivat Ruotsi-Tsekki peliä ja joivat olutta. Liityimme tietysti seuraan ja olutta kannettiin eteen niin kauan kunnes ilmoitti ettei halua enää uutta. Tsekit tuntuvat olevan myös hyvin ylpeitä oluistaan, vaikka onkin pakko todeta etteivät ne belgialaisten herkkujen jälkeen mitenkään erikoisilta maistu. Vierailimme myös bubissa joka oli sijainnut samalla paikalla yli 400 vuotta. Täältä löytyivät myös leikkipaikat ja -telineet lapsille. Viimeinen huomionarvoinen paikka oli paikka nimeltä the Pub ja kyseinen mesta löytyi Prahasta. The Pubissa oli mahdollista valuttaa oma kaljansa tuoppiin. Jokaisessa pyödässä oli oma hana ja mittari sille kuinka paljon olet juonut. Jotta hommassa olisi jännitystä oli isolta screeniltä mahdollista seurata mikä pöytä johtaa juodun oluen määrässä. En voi kuitenkaan suositella tätä paikka, sillä olut oli kallista (1 iso maksoi yli 1,5 euroa) ja tunnelma oli huono, vaikka Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Muistutukseksi: Samaan aikaan Suomessa keskustelemme siitä saako siideriä mainostaa animoidulla ketulla.
 | |||
| Hana the Pubissa |
Ränsistyneitä mestoja ja sosialistista realismia etsivälle Tsekillä on vielä jonkin verran tarjottavaa. Vaikka emme ehtineetkään tutustua kuin pieneen osaan valtakunnasta, erityisesti arkkitehtuuri painui mieleeni. Positiivisin seikka oli värien käyttö, joita oli käytetty runsaasti ja ennakkoluulottomasti. Ne tekivät rakennuksista hauskoja ja eläviä. Tämä koski niin vanhoja kuin sosialismin aikakaudellakin rakennettuja rakennuksia. Tietysti tällainen tehty syö merkittävästi rakennustaiteen autenttisuusarvoa, mutta tällä kertaa uskallan väittää runsaan värien käytön olleen onnistunutta. Vanhoja rakennuksia oli myös kunnostettu merkittävässä määrin, mutta silti löytyi vielä paljon ränsistyneitä alueita joille korjaustoimet eivät vielä olleet ehtineet.
 |
| Skoda! |
 |
| Nämä iloisen värisiksi maalatut kerrostalot olivat kyllä henkilökohtainen suosikkini |
