keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Jytky punaisella viivalla

Vaali-iltana pieni mutta sitäkin enemmän politiikasta kiinnostunut joukkomme oli kerääntynyt Volkpleinille, Maastrichtiin seuraamaan Suomen eduskuntavaaleja kahden kannettavan välityksellä. Tsemppaus juomaksi oli valittu halpaa punaviiniä, kaupan omaa merkkiä ja työläisversiota, belgialaisia oluita unohtamatta. Punainen viiva oli käyty vetäisemässä jo viikkoa ennen Den Haagissa Suomen suurlähetystössä, missä jouduin ensimmäistä kertaa jonottamaan äänestyspaikalle ja vieläpä 20 minuuttia! Onneksi äänestysliput eivät kuitenkaan päässeet loppumaan, kuten kävi Berliinissä.

Mutta nyt hengitys tasaantuu jälleen, äänet ovat siirtyneet ja huippujännät vaalit ovat viimein takana. Positiivisimpina asioina voi mainita äänestyprosentin nousun ja ihmisten yleisen aktivoitumisen, silläkin varauksella että se merkitsi Perussuomalaisen "Jytkyn" toteutumista. Yhteiskunta on valunut viime aikoina teknokraattiseen suuntaan. Erityisesti talous pyritään erottamaan politiikasta ikään kuin omaksi politiikalle immuuniksi alueekseen. Toivon näiden vaalien olevan käännekohta.

Kyseessä on eittämättä yksi vaalihistorian suurimmista murroksista. Suurempi muutos yhden puolueen kansanedustajien määrässä on nähty ainoastaan eduskuntavaaleissa 1945, kun SKDL rynni eduskuntaan 49 kansanedustajan voimalla. Tapahtumia on sinänsä hankala verrata koska koko puolue oli ollut kiellettynä ennen sotia johtuen eräästä liikkeestä, joka sai nimensä erään nimeltä mainitsemattoman pohjalaiskunnan mukaan.

Vaaleissa oli vain yksi voittaja eli persut ja muut ottivat enemmän tai vähemmän turpaansa. Tästäkin huolimatta erityisesti Kokoomus kiirehti ilmoittamaan kuinka se oli vaalien voittaja. Olihan se toki suurin kuuden paikan tappiosta huolimatta, mutta vain noin 1500 ääntä oikeissa vaalipiireissä olisi nostanut demarit pääministeripuolueeksi. Tiukoille siis meni. Parin vuoden takainen fantastinen 25% Gallup-kannatus suli reiluksi 20 prosentiksi. (Muovi sulaa helposti.) Keskustan tilanne puolestaan on niin huono, ettei sitä kannata edes kommentoida tulee paha mieli vähemmästäkin. Kun vielä edellisten hallituskumppani Vihreät kärsi sekin paikoissa murskatappion, niin ei voi kuin todeta hallituksen epäonnistuneen politiikassaan pahemman kerran. Joten enpä ihmettele jos ihmiset tahtoivat jo jonkinlaista muutosta. Onko perussuomalaisten tuoma muutos sitten hyvästä, siitä voi olla taas montaa mieltä.

Jo ennalta häviäjiksi julistetut Jutta Urpilaisen sosiaalidemokraatit nousivat sillasta ja miltei suurimmaksi puolueeksi asti. Siltikin demskujen kannatus on historiallisen huonolla tasolla, joten kasvuvaraa tulevaisuuteen vielä jäi runsaasti. Vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki puolestaan pesi Helsingissä kevyesti tunnetut oikeistolaishahmot Ben Zyskowiczin ja Jan Vapaavuoren sekä blogikirjoittaja Jussi Halla-Ahon. Vasemmistoliiton tappio oli suurista ja keskisuurista puolueista pienin prosenteissa, mutta paikkoja sekin menetti kolme.

Vaaleja oli mielenkiintoista seurata tällä kertaa ulkomailla. Viikon päästä  lähdenkin jo käymään Perus-Suomessa. En ole kuitenkaan erityisen huolissani. 75% ihmisistä äänesti jotain muuta kuin Perussuomalaisia tai Kristillisdemokraatteja. Sitäpaitsi poliittinen retoriikka on hauskaa, ilman sitä politiikka esittäytyisi entistäkin tylsempänä tavallisislle kansalaisille. Uskallankin väittää aamujytkyn löytyvän taas huomenna huoneistomme kaakeliastiasta, eikä suinkaan nahkurin orsilta. Toivotaan ettei siinä jytkyssä ole punaista viivaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti